Työtä Arbete Work

Minun tehtäväni on kuunnella sinua.
O-lit sit-ten hy-vä tai hi-taam-pi lu-kija, o-let mi-nul-le se pa-ras lu-ki-ja.

Låna mina öron! Jag väntar på dig och berättelser du vill läsa högt för mig. Du är den bästa!

My mission is to listen.
Come and get some PAWsitive feedback!

maanantai 8. joulukuuta 2014

Luukku 24


Luukku 23


Luukku 22


Luukku 21


Luukku 20


Luukku 19


Luukku 18


Luukku 17


Luukku 16


Luukku 15


Luukku 14


Luukku 13


Luukku 12


Luukku 10


Luukku 9


Luukku 8


Luukku 7


Luukku 6


Luukku 5


Luukku 4


Luukku 3


Luukku 2


Luukku 1



Tästä alkaa minun korttikavalkadi kohti Joulua : Luukku 1

perjantai 24. lokakuuta 2014

Kiitos! Vuosi sitten....

Vuosi sitten minulle myönnettiin elämäni suurin kunnianosoitus, jonka jaan kaikkien tätä lukemisen tukemisen työtä tekevien kanssa. Sain Rakkaudesta kirjojaan palkinnon Helsingin kirjamessuilla.

Olen tästä edelleen hyvin otettu ja mielelläni kantaisin palkintoa kaulapannassani, mutta palkintoon kuului vain rahaa ja haastatteluja :).

Emäntäni Raisa oli enemmänkin iloinen rahasummasta, jolla pääsimme tekemään hyvää. Aloitimme antamalla rahaa Lastensairaalaprojektille, tiputimme muutaman setelin erilaisiin keräyslippaisiin hyvien asioiden puolesta, pelastimmeyhden kissan joka nyt asuu meillä, olimme tukemassa Koska olen tyttö kampanjaa sekä Nepaliastyttöjä Lawa Juni koulunkäyntijuttua. Koetamme jakaa hyvää edelleen. Seuraavaksi viimeiset eurot menevät Ebola- kampanjaan. Siitä olen kuullut televisiosta.

Totuuden nimessä on kerrottava, että osa rahoista meni myös kellariimme ilmestyneen ison uima-altaan kuivattaminen. Hetken jo luulin, että se on iso jacuzzi! Mutta kellari on nyt kuivattu ja toimii taas omassa roolissaan.

Sitten ostimme kirjoja ja vähän erilaisille oppijoille tarkoitettuja apuvälineitä. Mun lukijat kiittävät!

Sitten Raisa sairastui toukokuussa Maailma kylässä viikonlopun jälkeen ja työni loppui kuin seinään, sillä Raisan jalka halvaantui ja hän joutui sänkyyn kesäksi. Siihen talouskriisiin upposi myös jokunen euro. Mutta tänään olen onnellinen. Olemme jälleen töissä ja eilen vierailimme Helsingin erilaisten oppijoiden toiminnan torstaissa ja Raisalla oli enää yksi kyynärsauva mukana. Mukana oli myös sydänkäpyni Lukukoira Venla ja hänen ohjaajansa Maru Peltonen Tapiolan kirjastosta.

Älä ole huolissasi Kirjailija Sofi Oksanen. Olet edelleen ykkönen sydämessäni ja olen seurannut hengessä mukana matkoillasi- pusi sulle!

Tästä palkinnosta on jakaantunut niin monta onnenmurua, että paremmin en tiedä olisiko voinut olla.
Toivon että mahdollisimman moni saa mahdollisuuden tulevaisuudessakin oppia lukemaan ja saada lukea jostain satukirjasta onnellisen tarinan.

Minut löydät joka toinen maanantai-ilta Tapiolan kirjastosta.
Jos en minä ole siellä, on paikalla Lukukoira Venla.

Kiitos mahdollisuudesta tehdä hyvää.

torstai 2. lokakuuta 2014

Minua on haastateltu

MInua on haastateltu lehteen!
Näin syksyllä kaikki huomaavat miten tärkeää on osata lukea. Ei tarvitse osata lukea hyvin, mutta se että lukee edes niin että ymmärtää mitä tekstissä sanotaan on tärkeää.

Viisaat sanovat, että lukeminen tekee tasa-arvoiseksi. Kyllä se vaan niin on. On monia maita, jossa kaikki eivät osaa lukea. Silloin ne, jotka eivät osaa lukea, eivät tiedä mitä ympärillä tapahtuu. He tietävät vain sen, mitä joku heille kertoo.

MInä en osaa lukea. harjoittelen kovasti, mutta suomenkieli on vaikea kieli. Koirakieli on ihan helppoa. Kuunnella osaan paremmin kuin moni äiti tai isä. Minulla on hyvät hermot ja rakastan kaikkea lukemista.

Minut löydät jälleen Tapiolan kirjastosta illalla maanantaisin klo 17-19, joka toinen viikko.
Seuraavan kerran ensi maanantaina 6.10. ja sitten taas kahden viikon kuluttua.

Haleja Börje


tiistai 23. syyskuuta 2014

Haikumainen iltasatu 22.9.2014



Haiku oli päässyt uuteen kotiin.

Hännännypykkä vain heilui, niin innoissaan hän oli.

Haiku oli havannankoira.

Ja ihan pieni vielä.

Uudessa kodissa oli isä ja äiti, sekä kaksi iloista poikaa, jotka tulivat hyvin onnellisiksi, kun

Haiku muutti heille.

Kotitalo oli rivitalo. Sellaisessa ei Haiku ollutkaan asunut ennen.

Perheen äiti oli puutarhuri, mutta rakasti maalaamista. Hän maalasi suurella pensselissä ja sitten pienellä

pensselillä. Syksyisin hän maalasi kaikenlaiset lehdet ruskan väreillä. Vihreästä oranssiin.

Perheen isä oli kirjailija. Hän tiesi monista asioista tosi paljon ja tykkäsi ottaa asioista selvää.

 Hän viihtyi kirjojen parissa.

Entä sitten pojat? Vielä ei Haiku tiennyt, olivatko pojat aina niin viisaita. He kävivät koulua ja

tekivät tunnollisesti läksynsä, mutta mitä vielä voisi saada tietää heistä? Haikulla oli elämäntehtävä!

Tehtävänä oli ottaa selvää, mitä pojat puuhasivat koulun jälkeen.

Ainakin he pyöräilivät, sillä Haikulle oli ostettu pyöräilykori. Sellaista ei Haiku ollutkaan ennen nähnyt.

Perheen äidin ja poikien kanssa se pääsi pyöräretkelle luontoon. Luonto on paikka, jossa ei ole vaarallisia

autoja eikä ole melua. Luonnossa voi olla iloinen ja juosta sinne tänne ja vähän haukkuakin.

 Tällaisilla retkillä on mukana eväitä, nam, ja usein pallo, jota pojat potkivat Haikun riemuksi.

Mutta Haiku on oppinut myös, että luonnossa on takiaisia ja etanoita.

Ne tarttuvat pehmeään pumpuliturkkiin ja ovat inhottavia. No, ehkä niistäkin oppii tykkäämään.

Päivät tulevat ja menevät ja mitä kauemmin Haiku on uudessa perheessään, sitä

enemmän se rakastaa uutta perhettään ja uutta elämäänsä. Ja se rakastaa perheenjäsenten nilkkoja.

Ehkä joskus kerron siitäkin asiasta :)

Kirjoittanut Börje


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Nyt on syyskuu

Hei!


Syyskuu on nyt tosi lämmin. Se ei haittaa yhtään, että mulla on lyhyt turkki vielä.

Olen saanut paljon uutta kuunneltavaa. Kustannus-Mäkeläkin lähetti mulle 2 kirjaa, jotka on luettu mulle ääneen. Olen aika hyvin varustautunut ensi maanantaina alkavaan työhöni.

Kirjastossa on tapahtunut valtavasti kaikenlaista kummaa.
Koko lastenosasto on laitettu uusiksi. No, on siellä vanhat huonekalut ja vanha tuttu materiaali, mutta ne on kaikki laitettu uusille paikoille. En meinaa tahdo oikein löytää niitä helposti luettavia kirjoja, kun niilläkin on uusi kotihylly.

Lastenosasto on nyt oikein avara, kaunis ja siellä on hyvä olla. Siellä saa olla oma itsensä, eikä tarvitse jännittää , kun hyllyt ei enää ole sillälailla sokkeloisesti. Joskus aikaisemmin tuntui vähän ahdistavalta. Ja kuulkaa oli siellä aika hämärää.

Raisa on jo aloittanut pikku hiljaa työt. Hän tekee tosin vain  4 tuntia päivässä ja minä saan olla mukana vain maanantai-iltaisin, ellei ole Lukukoira Venlan vuoro. Sagohunden Aride on myös ollut paljon kirjastossa. Saa nähdä olemmeko jossain vaiheessa kaikki kolme samaan aikaan töissä.

Syksyn alkaminen on ihan kiva juttu.

Tapaamme 22 syyskuuta alakaen klo 17-19  ja sen päälle on bbonuksena iltasatu koko perheelle.

WUFF!


lauantai 30. elokuuta 2014

Elokuu

Hei kaikki kivat kaverit. Koulut ovat alkaneet ja kollegani Venla on ottanut uudet koululaiset vastaan sydämiä sulattavasti. Minä puolestani kykin täällä kotona ja näytän kynityltä kanalta. Olin niin täynnä takkuaa, että Raisa itkeä tuhertaen joutui leikkaamaan kauniin naamani ja kaulan alueen ihan klaniksi. Iho oli niin punainen. No, Nasun värinen mun ihoni on muutenkin.

Olen vähän harjoitellut lukemista ja lukemisen kuuntelua. Jälkimmäinen menee paremmin kuin edellinen. Olen ajatellut jäädä eläkkeelle, mutta kuitenkin minua kaivattaisiin lukukoiratöihin maanantai iltoihin. Ajattelin, että josko sitä sittenkin jatkaisi tuota työtä maanantai iltaisin.

Olen ajatellut olla töissä aina klo 17-19 ja heti perään lukea sen koko perheen iltasadun, jos se vaan teille sopii.




keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Nyt on kesä!

Hei kaikki tutut!


Nyt on vihdoin se lämmin kesä, jota on odoteltu. Olen yrittänyt vilvoitella juomakupissani aina välillä, mutta arvatkaa onko kuppi pienentynyt tai sitten mun persus suurentunut. En tahdo mahtua tekemään uimaliikkeitä saatika sitten istumaan siihen. Vedet tulee yli laidan ja menee lattialle ja sitten on luututtava (kieriskellen) märkiä kohtia.

Tästä kesästä tuli erilainen. Luulin, että voin tehdä pari lukukeikkaa ja olla mm. raksalla lukukoirahommissa. Matkustaakin olin aikonut tuonne Maltankoirien kesäpäiville kavereiden luokse. Olin aikonut tehdä maltapinssejä pinssikoneella ja maksaa Raisan Maltaseminaariin elokuun alussa. Odotin hurjasti, että päästään saareen Loviisaan ja voin uida ja saunoa joka päivä.

MUTTA  Raisan jalka rupesi kukkimaan toukokuun lopussa ja siihen kasvoi Ruusu. Joo-o sitä kutsutaan ruusuksi. Se on iso kipeä pahkura, joka särkee ja särkee ja on ihan punainen. Sitä ei saa edes nuolla tai nuuhkia!Ja se jalka ei toimi! Se on ihan mäsänä.

Ruusua kuitenkin joudutaan nyt hoitamaan koko kesä ja minunkaan töihin paluusta ei nyt ole varmuutta. Siksi joudun nyt treenaamaan yksin täällä kotona Raisan kanssa READ-hommia. Raisa kun pelkää, että taidot ruostuvat. Mutta, hei, ei ne ruostu, koska jossain vaiheessa tulee päivä, että mä olen taas Tapiolan kirjastossa hommissa. Jos ei muuten, niin karkaan Peltosille ja Unna saa viedä minut töihin Venlan ja Marun pariksi. 

Kyllä tässä vielä keinot keksitään. 
Siihen asti toivotan oikein mukavia kesäpäiviä kaikille!

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Vierailulla

Nyt on hy-vä! Vai on-ko?

Tu-lin  ei-len  töi-den  kaut-ta  kotiin  yö-kyläs-tä. Tääl-lä  ko-to-na  on  i-han  mäl-sää.   Rai-sa  os-ti jo-tain  uut-ta  di-eet-ti-ruo-kaa  meil-le  kai-kil-le.  On  se  pa-haa  vaik-ka  se  y-rit-tää  se-koit-taa  sen van-haan  ruo-ka-lis-taan. So-ke-a  E-di  tyk-kää  sii-tä? Mut-ta  mi-nä  o-len-kin  herk-ku-tyy-ny.

O-lin  Un-nan (ei-kö o-le-kin kau-nis nai-sen ni-mi!) ja Ma-run  se-kä mies-ten  hoi-dos-sa  tuol-la  Kon-ti-on tiel-lä. Kon-ti-o  on  toi-nen  ni-mi  kar-hul-le.  Mut-ta en  mi-nä  näh-nyt  kar-hu-ja  vaan  koi-ri-a. 

tiistai 15. huhtikuuta 2014

suklaamunia ja noitia





Hei!  
Koh ta    on   pää si äi nen.  

Vii me  sun nun tai na   o li  pal jon   noi ti a   liik keel lä.

O lit ko   si nä kin   vir po mas sa?

Mi nä  en  saa nut   ol la   mu kana.

Suk laa   on   koi ril le    vaa ral lis ta!

Syö  si nä   suk laa, mi nä  syön  muu ta.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Kakka juttu :/

Jos-kus käy has-sus-ti!

O-lin  käy-mäs-sä  Sau-na-lah-den  kou-lul-la. Sit-ten ul-koi-lin hie-man, mut-ta o-li i-han ou-to-ja  ha-ju-ja   ja  en  saa-nut  tu-los-tet-tu-a  mi-tään  vaik- ka  kuin-ka  y-ri-tin.

Sieltä Saunalahdesta ajeltiin sitten Tapiolan kirjastoon, kun minulla piti sitten olla normaali lukuvastaanotto.  Odotin kovasti, että saisin taas tavata Liisan. Liisa lukee pistekirjoitusta minulle ja siinä kirjassa seikkailee hevosia. Tarinassa puhutaan kyllä vähän liikaa eläinlääkäristä, mutta onneksi minulla ei ole vaarana saada mitään kaviokuumetta.

No, siis tosiasia oli, että yhtäkkiä minulta pääsi kirjaston keittiökäytävään kakkapökäle ja sitten tuli surullista kyllä pissi kynnysmatolle.

Ne eivät oikein tykänneet nuo kirjastonhoitajat siitä. He varmaan olivat siihen asti luulleet, että olen umpio tai lelu. Kyllä koiralla voi olla äkillinen kakkahätä ja olin minä kyllä nolo. Silmistäni näki, että olin aika onneton.

Emäntä sanoi sitten ihan oikein, että ei se ole koiran vika, jos vahinkoja tapahtuu, vaan ihmisen, joka ei ole ulkoiluttanut koiraansa tarpeeksi. Tai ei ole osannut lukea signaaleja oikein. Mutta ei minulla kyllä ollut mitään signaaleja, kun kaikki tapahtui äkkiä, vähän niinkuin vauvoilla.

Lukukoirat eivät ole täydellisiä, vaan vain lähes sitä!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

hajuaisti ja nuuskutuspaketit

Hei

Tänään menen Saunalahden kirjastoon ja koululle viemään lukijoilleni nuuskutuspaketteja.

Ne nuuskutuspaketit ovat sellaisia keltaisia ja oransseja pketteja, joiden sisällä on yllätys. Sitä pakettia voi nuuskia etukäteen ennen kuin sen avaa. Kerran yhden paketin sisällä oli dinosauruksen muna ja toisen kerran siellä sisällä oli kiukkupussi.

Nuuskutuspaketin saa avata vasta illalla kotona, eikä sitä koskaan saa avata yksin.

Nettisivulta (http://www.agidreams.fi/artikkelit/hajuaisti) löysin tällaista tietoa meidän koirien hajuaistista. Teksti voi olla kauhean vaikeaa, joten pyydä joku aikuinen kertomaan tai lukemaan mitä siinä oikeastaan sanotaan.Olet tosi hyvä lukija vaikket jaksakaan lukea tätä hajuaisti juttua loppuun asti.

Mitä ja miten koira haistaa? 

Hajuaisti on koiran vahvin ja tärkein aisti. Hajujen avulla se kommunikoi ja saa tietoa ympäristöstään. Jotkut tutkijat jopa uskovat, että siinä missä ihminen näkee unia, koira haistaa niitä. Koiralla on 300 miljoonaa hajureseptoria (vihikoirat), kissalla 200 miljoonaa, ihmisellä vain 5 miljoonaa. Koira pystyy erottelemaan jopa 2000 erilaista hajua. 
Terveen koiran kirsu on kostea. Kosteus on tärkeää, sillä kosteus toimii ”tarranauhana”, joka imaisee itseensä vähäisimmätkin hajumolekyylit. Sieraimien kautta ne kulkeutuvat nenäontelon hajunkäsittelyyn erikoituneisiin epiteelikudoksiin ja sieltä edelleen aivoihin. Hajuaistista vastaava koiran aivoalue on huomattavasti suurempi, monimutkaisempi ja kehittyneempi kuin ihmisen vastaava alue.  

Koiran hajuaisti on tehokkuudeltaan ainakin  monituhatkertainen ihmisen hajuaistiin. Joidenkin arvioiden mukaan kyse on joistakin tuhansista, toiset puhuvat sadoista tuhansista, kolmannet sadoista miljoonista. Tietyn ominaisuuden vertaileminen kahdella eri eläinlajilla on tietenkin aina vaikeaa, mutta erityisen vaikeaksi sen tekee hajuaistin subjektiivisuus. Lisäksi koiran, kuten ihmisenkään, hajuaisti ei ole pysyvä ja kaikilla samanlainen. Koiran hajuaistin tehokkuuteen vaikuttavat esimerkiksi rotu (alkuperäinen käyttötarkoitus), ikä ja jotkut sairaudet ja lääkkeet. Myös nenäpunkki voi hoitamattomana heikentää hajuaistia. Olennaisinta kuitenkin lienee, että koiran ja ihmisen aistimat hajumaailmat ovat hyvin kaukana toisistaan. Toisin kuin ihminen, koira kykenee:

1) havaitsemaan äärimmäisen heikkojakin hajuärsykkeitä2) havaitsemaan lukemattoman määrän hajuja ja erottamaan ne toisistaan3) painamaan muistiinsa hajuja ja tunnistamaan ne vielä vuosienkin jälkeen Jokaisen koiranomistajan olisi hyvä ymmärtää, että koira näkee (eli haistaa) paljon sellaista, mitä me ihmiset emme pysty käsittämään. Koira saa paljon tietoa esimerkiksi edellä kulkevasta koirasta (ikä, sukupuoli, mahdollinen kiima...) pelkän pissajäljen tai ilmassa leijuvan hajun perusteella. Kaikkien lenkkipolulla nuuskimaan jääneeseen koiraan kyllästyneiden lenkkeilijöiden on hyvä muistaa, että kyseessä on koiran tapa hahmottaa maailmaa, ei halu kiusata isäntää tai emäntää. Tämä lohduttanee (tai sitten ei) myös niitä koiranomistajia, joiden rakkaat karvakuonot ovat kotona täysin sisäsiistejä, mutta jotka kylässä juoksevat ensimmäiseksi olohuoneen matolle tarpeilleen. Sen sijaan, että pyrkisi tahallaan nolaamaan omistajansa ja tuhoamaan tämän sosiaaliset suhteet, koiran yrittää tulla tutuksi uuden ja mahdollisesti pelottavan ympäristön kanssa.  
lähde: http://www.agidreams.fi/artikkelit/hajuaisti

torstai 6. helmikuuta 2014

Han-ki kan-taa

Kuul-kaa  tä-nä  aa-mu-na  o-li  ki-va  jut-tu.

Kun  me-nin  u-los  lu-mi  nars-kui  ja  jut-te-li  mi-nun  tas-sun  al-la.

Nou-sin  kor-keal-le  ki-nok-sel-le  ei-kä  u-pot-ta-nut  yh-tään.

O-lin  val-koi-sen  lu-mi-kuk-ku-lan  kin-gi.

Se  o-li   haus-kaa.


Tä-nään  ha-lu-ai-sin  kuul-la  tal-vi-sa-tu-ja.

Tie-dän  et-tä on  sel-lai-nen  kir-ja,

 jos-sa  ka-ni  sääs-tää lunta  sii-lil-le, jo-ka  ei  o-le  näh-nyt  kos-kaan  lun-ta.


Mi-kä-hän  sen  kir-jan  ni-mi  on?

Muis-tai-si-ko  jo-ku?

perjantai 31. tammikuuta 2014

Terveisiä Tiibetistä

Tämä tyttö kävi tiibetiläisessä kirjakaupassa lukemassa kirjoja, koska hänellä ei ole rahaa käydä koulua.

Kirjakauppias on myös valokuvaaja. Hän otti tytöstä kuvan kirjakaupan postikorttia varten.

Palkkioksi tyttö sai koulukirjat ja kouluvaatteet sekä vähän tärkeitä tavaroita perheelleen.

Kirjakauppias on auttanut muitakin tyttöjä tällä tavalla.

Tiibetiläisessä koulussa luetaan kiinakieltä. Kirja on kiinalainen. Tytön äidinkieli on varmasti Sino-Tibet, tiibetin kieli.

Himalajalta on kotoisin myös pieni kiva koirarotu:
Tiibetinspanieli  http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiibetinspanieli

Sain tämän kortin Kiinasta, eräältä kirjastonhoitajalta, joka tekee paljon töitä lasten lukemisprojekteissa.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Sininen kala!

Mi-nun  si-ni-nen  ka-la  syö  huo-nos-ti.

Au-ta  si-tä.

Ruo-ki   ak-vaa-ri-o-ta-ni.

Ak-vaa-ri-o  on  tä-män  si-vun  lo-pus-sa.

Klik-kaa  hii-rel-lä  tai  en-te-ril-lä  niin  ne  saa-vat  ruo-kaa.

Kii-tos!

Murinaa ja kauniita ihmisiä

YUKICON!


Minä olen ollut aivan valtavan ihanassa seurassa! Kulttuurikeskuksessa oli hieno konferenssi, jonne tultiin erilaisissa asuissa, anime-, manga- ja peli-. Minä sain olla töissä koko päivän ja minulla kävi ex tempore lukijakin. Hän oli Anjalankoskelta. Tamperelaisetkin kävivät katsomassa minua ja ottivat minun huivista kuvia. Muutenkin minua kuvattiin paljon. Yhden kerran oli niin paljon sellaisia pitkäputkisia kameroita, että rupesin vapisemaan ja silloin hain kauheasti emännän syliä. Huh! Pääsin pois siitä ympyrästä. Emäntä oli aina onneksi vierellä.

Sitä olen miettinyt, että miten voisin estää kohteliaasti kieltäen konttaus- ja taaperoikäisten tulemisen minun luo. Eilen pikakonttaaja taapero yllätti emännän ja minut täysin vauhdikkaalla saapumisella kesken toisen fanitapaamisen.
Emäntäni yritti olla siinä modemina vanhempien ja sen konttaajan välillä ja kertoa miten koira kohdataan, mutta ne sormet olivat niin nopeat! Silmiinhän se tähtäsi ja otsiksesta repäisi. 
Mrrrrrrrrrrrrr, en tykännyt!

 Sitten olinkin isän mielestä " not very nice". Vanhemmat nimittäin ottivat koko ajan vain kuvia taaperostaan ja hokivat että "...molemmat on neljällä jalalla ja saman kokoisia, kato kato."
 Emäntä nosti minut syliin ja korkealle, pois ulottuvilta ja sanoi kiiii tooos. Lähdimme muualle.
Eivät ne vanhemmat ymmärtäneet asiaa. 

Mutta kovin pahaolo jäi nyt taas sydämmmeen. En murise kuin kerran vuodessa, ehkä.



torstai 16. tammikuuta 2014

Kirjeitä ja kortteja!

Kirjeitä ja kortteja saa lähettää! Lupaan tassu massulla vastata teille!
Väntar på kort och brev från er! Lovar på hederswuff svara!
Waiting for cards and letters from you! I promise an answer with pawtograph.

R.E.A.D lukukoira Börje
Tapiolan kirjasto
PL 3615
020 70 Espoon kaupunki

tiistai 14. tammikuuta 2014

Sun, Snow and Fun?


Ulkona on arktinen kylmyys. Napapiiri on täällä. Luulin aina että napapiiri on jossain rintakehän ja takanivusten välissä. Siis siinä missä napani on. 
Koirilla on oikeasti napa! Sen ympyristö on piiri.

Mutta tässä tapauksessa kaikki tarkoittaa pohjoista osaa meidän maata. Sitä osaa jossa revontulet parhaiten näkyvät. Tänä aamuna kun menin ulos aamutulostukselle niin kuu paistoi kirkkaasti, oli miinus seitsemäntoista astetta celsiusta lämmintä/kylmää ja tähdet tuikuttivat taivaalla sen kun kerkisivät.

Ajattelin ihan ensin mennä nakuna kävelylle, mutta emäntä suostuttelil minut pukemaan villapaidan päälle. Se on sellainen musta neule, jossa on paksu poolokaulus. Se on aika ihana vaikka tassut jäävät kyllä paljaiksi.
Nyt kun minulla on taas lyhyt turkki niin tarvitsen vähän lämmikettä, että pärjään koko lenkkeilyn ajan.

Kirjastossa on kivan lämmin! Täällä on myös paljon mukavaa punaista väriä, esim. tuoleissa, joka tekee hyvän mielen.

Olemme aloittaneet Venlan kanssa taas lukuvastaanotot ja edelleen olemme vuoroviikoin paikalla aina keskiviikkoisin kolmesta lähtien.

25.1. lauantaina saan tänne kirjastoon vieraaksi Hilman. Hilma on Suomen toinen READ-sertifioitu lukuterapiakoira. Nyt meitä on jo kaksi. Kohta 3 kun Venlakin valmistuu.

Katso Hilmaa tästä klikkaamalla.

tai:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/lukukoirat_kulkevat_borjen_tassunjalijissa_100943.html#media=100934