Kakka juttu :/

Jos-kus käy has-sus-ti!

O-lin  käy-mäs-sä  Sau-na-lah-den  kou-lul-la. Sit-ten ul-koi-lin hie-man, mut-ta o-li i-han ou-to-ja  ha-ju-ja   ja  en  saa-nut  tu-los-tet-tu-a  mi-tään  vaik- ka  kuin-ka  y-ri-tin.

Sieltä Saunalahdesta ajeltiin sitten Tapiolan kirjastoon, kun minulla piti sitten olla normaali lukuvastaanotto.  Odotin kovasti, että saisin taas tavata Liisan. Liisa lukee pistekirjoitusta minulle ja siinä kirjassa seikkailee hevosia. Tarinassa puhutaan kyllä vähän liikaa eläinlääkäristä, mutta onneksi minulla ei ole vaarana saada mitään kaviokuumetta.

No, siis tosiasia oli, että yhtäkkiä minulta pääsi kirjaston keittiökäytävään kakkapökäle ja sitten tuli surullista kyllä pissi kynnysmatolle.

Ne eivät oikein tykänneet nuo kirjastonhoitajat siitä. He varmaan olivat siihen asti luulleet, että olen umpio tai lelu. Kyllä koiralla voi olla äkillinen kakkahätä ja olin minä kyllä nolo. Silmistäni näki, että olin aika onneton.

Emäntä sanoi sitten ihan oikein, että ei se ole koiran vika, jos vahinkoja tapahtuu, vaan ihmisen, joka ei ole ulkoiluttanut koiraansa tarpeeksi. Tai ei ole osannut lukea signaaleja oikein. Mutta ei minulla kyllä ollut mitään signaaleja, kun kaikki tapahtui äkkiä, vähän niinkuin vauvoilla.

Lukukoirat eivät ole täydellisiä, vaan vain lähes sitä!

Kommentit

  1. Sellaista sattuu ja elämä jatkuu!:)

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä, Börje. Minullakin, hyvin sisäsiistillä chihuneidillä tapahtuu joskus sellaista kun olen koko yön vuorossa dementiakodissa. Muh ja räyf, minkäs teet.//Pisara

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Harkitsetteko Maltankoiran?

Kiitos kirjeestä