Työtä Arbete Work

Minun tehtäväni on kuunnella sinua.
O-lit sit-ten hy-vä tai hi-taam-pi lu-kija, o-let mi-nul-le se pa-ras lu-ki-ja.

Låna mina öron! Jag väntar på dig och berättelser du vill läsa högt för mig. Du är den bästa!

My mission is to listen.
Come and get some PAWsitive feedback!

tiistai 23. syyskuuta 2014

Haikumainen iltasatu 22.9.2014



Haiku oli päässyt uuteen kotiin.

Hännännypykkä vain heilui, niin innoissaan hän oli.

Haiku oli havannankoira.

Ja ihan pieni vielä.

Uudessa kodissa oli isä ja äiti, sekä kaksi iloista poikaa, jotka tulivat hyvin onnellisiksi, kun

Haiku muutti heille.

Kotitalo oli rivitalo. Sellaisessa ei Haiku ollutkaan asunut ennen.

Perheen äiti oli puutarhuri, mutta rakasti maalaamista. Hän maalasi suurella pensselissä ja sitten pienellä

pensselillä. Syksyisin hän maalasi kaikenlaiset lehdet ruskan väreillä. Vihreästä oranssiin.

Perheen isä oli kirjailija. Hän tiesi monista asioista tosi paljon ja tykkäsi ottaa asioista selvää.

 Hän viihtyi kirjojen parissa.

Entä sitten pojat? Vielä ei Haiku tiennyt, olivatko pojat aina niin viisaita. He kävivät koulua ja

tekivät tunnollisesti läksynsä, mutta mitä vielä voisi saada tietää heistä? Haikulla oli elämäntehtävä!

Tehtävänä oli ottaa selvää, mitä pojat puuhasivat koulun jälkeen.

Ainakin he pyöräilivät, sillä Haikulle oli ostettu pyöräilykori. Sellaista ei Haiku ollutkaan ennen nähnyt.

Perheen äidin ja poikien kanssa se pääsi pyöräretkelle luontoon. Luonto on paikka, jossa ei ole vaarallisia

autoja eikä ole melua. Luonnossa voi olla iloinen ja juosta sinne tänne ja vähän haukkuakin.

 Tällaisilla retkillä on mukana eväitä, nam, ja usein pallo, jota pojat potkivat Haikun riemuksi.

Mutta Haiku on oppinut myös, että luonnossa on takiaisia ja etanoita.

Ne tarttuvat pehmeään pumpuliturkkiin ja ovat inhottavia. No, ehkä niistäkin oppii tykkäämään.

Päivät tulevat ja menevät ja mitä kauemmin Haiku on uudessa perheessään, sitä

enemmän se rakastaa uutta perhettään ja uutta elämäänsä. Ja se rakastaa perheenjäsenten nilkkoja.

Ehkä joskus kerron siitäkin asiasta :)

Kirjoittanut Börje


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Nyt on syyskuu

Hei!


Syyskuu on nyt tosi lämmin. Se ei haittaa yhtään, että mulla on lyhyt turkki vielä.

Olen saanut paljon uutta kuunneltavaa. Kustannus-Mäkeläkin lähetti mulle 2 kirjaa, jotka on luettu mulle ääneen. Olen aika hyvin varustautunut ensi maanantaina alkavaan työhöni.

Kirjastossa on tapahtunut valtavasti kaikenlaista kummaa.
Koko lastenosasto on laitettu uusiksi. No, on siellä vanhat huonekalut ja vanha tuttu materiaali, mutta ne on kaikki laitettu uusille paikoille. En meinaa tahdo oikein löytää niitä helposti luettavia kirjoja, kun niilläkin on uusi kotihylly.

Lastenosasto on nyt oikein avara, kaunis ja siellä on hyvä olla. Siellä saa olla oma itsensä, eikä tarvitse jännittää , kun hyllyt ei enää ole sillälailla sokkeloisesti. Joskus aikaisemmin tuntui vähän ahdistavalta. Ja kuulkaa oli siellä aika hämärää.

Raisa on jo aloittanut pikku hiljaa työt. Hän tekee tosin vain  4 tuntia päivässä ja minä saan olla mukana vain maanantai-iltaisin, ellei ole Lukukoira Venlan vuoro. Sagohunden Aride on myös ollut paljon kirjastossa. Saa nähdä olemmeko jossain vaiheessa kaikki kolme samaan aikaan töissä.

Syksyn alkaminen on ihan kiva juttu.

Tapaamme 22 syyskuuta alakaen klo 17-19  ja sen päälle on bbonuksena iltasatu koko perheelle.

WUFF!